Viimeinkin paasen internetin maailmaan. Luvattua nettiyhteytta ei ollut joten
olen jossakin kunnan takahuoneessa kayttamassa konetta Espanjalaisin nappaimin.
Tietyt kirjaimet siis puuttuu joten teksti saattaa olla erityisen hassua.
Olen pakotettu kayttamaan kyseista otsikkoa. En yhtaan liiottele.
Saavuin maanantaina Espanjalaisen naisen ja hanen 9 vuotiaan tyttarensa luokse.
Han omistaa kaksi asuntoa. kaupunki asunnon joka on lahella tyton koulua ja ”asunnon” maaseudulla jossa kaikki elaimet ovat.
Otsikko viittaa siis tilanteeseen mika vallitsee molemmissa paikoissa. En tieda edes mista aloittaa. Tavaraa ja rojua on joka paikassa ja valilla on vaikea edes tietaa mista aloittaa tai mita ylipaataan tehda. Tiedatte varmaan sen tunteen kun tekisi mieli vain laittaa kadet taskuun ja kavella pois rikospaikalta heittaa tulitikku peraan ja polttaa kaikki maan tasalle.
No jokatapauksessa olen taalla vain pari viikkoa. Kolmas paiva joulukuuta menen kuukaudeksi Algodonalesiin joka on se varsinainen tavoitteeni.
Mutta takaisin tanne. Heilla on paljon elaimia 7 koiraa, vuohia, kissoja lukematon maara, kani, kanoja ja riikinkukkoja ! En ole varma muistinko kaiken.
Han juuri niita jotka kutsuvat itseaan elainrakkaaksi, mutta rohkenen olla erimielta. Mielestani oikeat ”elainrakkaat” ihmiset eivat haali elaimia enemman kuin voivat hallita ja huolehti. Olen sitakin miettinyt kenties he paikkaavat jotain tyhjiota sisallaan haalimalla elaimia. Koirat ovat hyva esimerkki. Ne ovat vallattomi, osa nukkuu heidan kanssa samassa sangyssa. Kaikki on sekavaa vailla minkaanlaista johdonmukaisuutta.
Seuraavassa paikassa minulla on kaytossa nettiyhteys joten voin rauhassa paivittaa blogia.
Nyt pahoittelen kaikkia lukuisia kirjoitus virheita.
Haluan viela loppuun jakaa tarinan jonka kirjoitin Oslon kentalla sairastaessani tylsyytta.
Se kulkee otsakkeen alla Eskon painajainen.
Esko on tunnollinen ja uskollinen tyontekija. Yhteiskunnan tukipilari. Esko on niin tavallinen, etta han erottuu harmaasta seinasta ainostaa vasemmassa poskessa olevan finnin ansiosta.
Joka arkipaiva han kulkee saman tyomatkan junalla ja istuu samalle istuimelle samaan asentoon. Nain hanen aamunsa on alkanut lukemattomia kertoja.
Esko joka on tottunut leppoisaan ja vaivattomaan poikamieselamaan ei viela tieda mika hanta odottaa.
Junassa han vaipuu syvalle haavemaailmaansa. Puolivalissa matkaa han vilkaisee hajamielisesti kellotaulua. Siirtaessaa katseensa takaisin kohti ikkunaa Eskon katse nauliintuu edessa istuvaan upeaan naiseen.
Han ei saata irroittaa katsettaan tuosta taydellisesta luonnon taideteoksesta.
Naisella on vaaleat pitkat paksun hiukset, jotka ylettyvat lahes vyotarolle. Hanen siniset silmansa ovat isot ja taynna iloa. Naisen kasvot ovat kapeat ja symmetriset. Iho silea ja posket sopivasti punertavat. Kasvoja taydentaa molemille puolille ilmestyvat hymykuopat.
Valkoiset hyvin hoidetut hampaat paasevat esiin taytelaisten huulien valista hanen hymyillessaan.
Esko ei tieda miten pain olisi. Esko puristelee ja nipistelee itseaan saadakseen selville onko han viimeinkin saavuttanut kauan tavoittelemansa selkounen.
Esko ei voi kasittaa mista tama jumalatarta muistuttava kaunotar ilmestyi.
Hanen katensa ovat hikiset, suu kuiva ja sydan pyrkii ulos rinnasta, mutta han ei voi muuta kuin ihailla naista katseella.
Samassa tama jumalatar kaantaa katseensa Eskoon ja katsoo syvalle silmiin ja hymyilee kauniimmin kuin kukaan koskaan.
Tassa vaiheessa viimeisetkin nesteet katoavat Eskon suusta ja muuttuvat hieksi hanen kammeniinsa josta valuen tippuvat lattialle. Esko alkaa menettaa nakokyvyn ja leukakin on jamahtanyt kiinni rintaan.
Tama jumalatarta ylempana oleva nainen jatkaa Eskon katsomista herkeamatta. Katse tyontyy sisaan syvalle sieluun saakka. Katseen edessa Esko on alaston ja nainen nakee kaiken Eskosta ja pitaa nakemastaan.
Esko murtuu paineen alla totaalisesti ja tekee pahimman mahdollisen virheen, minka poikamies voi vain voi tilanteessa tehda. Han kaantaa katseensa pois.
Katsoessaan ulos ikkunasta Eskon nako alkaa palautua ja suu loksahtaa paikoilleen itsestaan.
Viimein Esko tajuaa tilanteen vakavuuden ja aiheuttamansa vauriot. Viela on mahdollista korjata tilanne joku huutaa hanen paansa sisalla. Ikaankuin hanen niska olisi jumissa. Niska on lukko asennossa eika han voi liikuttaa paataan.
Sivu silmallaan han huomaa naisen vilkuilevan edelleen hanta. Vilkuilut vahenevat ajan kuluessa. Eskon painajainen kay toteen, kun nainen tekee lahtoaa.
Esko joutuu pakokauhun valtaan. Han ottaa kaksin kasin paastaan kiinni ja vaantaa kaikin voimin. Tama irvokkaalta nayttava tapahtuma vie liikaa aikaa. Esko ehtii nahda enaa naisen upeat hulmuavat hiukset. Vain jumalattaren tuoksu jai muistoksi.
Esko ei voi edes rynnata peraan jalkojen ollessa kuin kaksi 50 kilon sementtisakkia.
Hanen naamansa vaantyy ja han muistuttaa ihmisrauniota. Tilanne vain pahenee ja kanssa matkustajat valttavat Eskon lahelle istumista.
Han ei koskaan tormaa naiseen. Ei vilaustakaan. Kukaan muu ei enaa herata minkaanlaisia tunteita Eskossa tapahtuman jalkeen. Se oli Eskon elaman tilaisuus ja se valui hikipisaroina sormien valista likaiselle junan lattialle.