Tanaan viimeinkin paasin kavelemaan avojaloin merenrannalla. Tata hetkea olen odottanut siita asti kun saavuin tanne.
Miten rauhoittavaa ja miellyttavaa on tepastella pehmeassa hiekassa valilla meriveden tavoittaen jalkani. Kavellessani tunsin olevani erityisen onnekas. Olen onnekas koska minulla on vapaus valita. Vapaus olla vapaa. Mieleni oli tyyni ja rauhallinen. Paljain jalois kavellessani oli yhteydessa maa aitiin. Taakse katsoessani jalkeni huuhtoutuivat veden mukana nakymattomiin.
Aivain kuin merkkina menneisyydesta joka on mennytta ja on aika uudella alulle.
En jaksa kirjoittaa kaikesta mita taalla on tapahtunut, mutta jo nyt olen saavuttanut merkittavia tavotteita jotka asetin ennen lahtoa.
Mita haluan tulvaisuudela saihkyy mielessani kirkkaana ja unelmoin siita usein. Taalla ollessani ymmarran mita haluan ja missa en halua olla.
Pari paivaa sitten huomasin hammastyksekseni ettei vuohilla ole kunnollista suojaa sateelta. Siina onkin oiva esimerkki vapaaehtoistyon parhaista puolista. Kukaan ei odota sinun olevan ammattilainen. Voi vapaasti yrittaa ja kokeilla.
On palkitsevaa kayttaa luovuutta ja etsia ymparistosta rakennuskelpoista materiaalia.
Nyt vuohilla on katos ja minulla hyva mieli. Tosin aurikinkoisella ilmalla ne nayttavan kayttavan kattoa makuualustanaan auringosta nauttimiseen.
On hyvin selvaa, etta ihminen on tarkoitettu tekemaan jotain kasillaan. Luomaan, rakentamaan kaikkea mista oikeasti saa mielihyvaa itselleen ja muille.
Lauantaina matka jatkuu ja sita odotan kuumeisesti. Siella saan olla viikot yksikseni tavallaan ”eristyksessa”.
Mietiskelin kerran tavotteiden ja unelmies tarkeytta elamassa.
Varsinkin aikoina jolloin on vaikeaa ne auttavat pítamaan suunnan vakaana vaikka vene hieman keikkuisikin. Kun tunnet itsesi ja tiedat minne olet menossa ei mikaan voi kaataa venetta. Ei edes mahtavin ja hurjin hurrikaani.
Luopuuko ihmiset liian helposti tavotteistaan ja unelmistaan esimerksiksi avioliittoon paatyessaa.
Kuvitellaanpa tilanne missa suhteen alussa molemmilla on unelmansa ja tavoitteensa joita kohdin he etenevat maaratietoisesta. Maaratietoinen ja tavoitteellinen ihminen on aina viehattava, se kertoo henkisesta lujuudesta.
Pikkuhiljaa kumppani alkaa luopumaan tavoitteistaa ja mukavoituu elamaan avioliitossa.
Hanen ainoa tavoitteensa on selvita tyoviikosta ilman merkittavaa paakipua. Tai ainoa huoli on onko lahi kahvilan pullat tuoreita ja mukavan pehmeita.
On muistettava, etta rakkaus voi leimahtaa nopeasti mutta sen liekki voi myos sammua yhta nopeasti.
Muistetaan kaikki tavoitella itseamme ja omia unelmiamme itsemme ja muiden vuoksi.
Joku joskus sanoi ” tavoitelkaa vaikka kuuta taivaalta. Jos ette kuuta saa voitte saada ainakin tahtia”.