Pitkät kalsarit, mielenharhailua ja hapuilua

Aikoinaan vain pultsarit käyttivät julkisesti pelkkiä pitkiä kalsareita. Pultsareiden kalsarit olivat yleensä niin väljät, että persvako sai nauttia auringon säteistä.
Mutta nykyisen nuoret naiset ja tytöt käyttävät myös pitkiä kalsareita julkisesti tosin 3 kokoa liian pieniä jotka uppoutuvat persvakoon. Tämä ilmiö taitaa olla ainakin euroopanlaajuinen. Ahterin koolla ei näytä olevan mitään väliä kun se sullotaan kalsareihin ja kylille vaan.
Onhan minullakin pitkät kalsarit mukana. Voisin olla muodikas ja esiintyä ne jalassa kylän raitilla. Mutta ne taitaa olla sitä pultsari mallia mutta mukavat ne on jalassa.

Tästä tulikin mieleen miten lie muotivillitykset saavat alkunsa. Mikä on se virallinen toimisto missä se päätös tehdään ja missä se sijaitsee. Sehän voi olla missä vain
Se toimisto voi olla vaikka Kaikukadulla Kajaanissa. Hämäyksen vuoksi ikkunassa lukee Insinööritoimisto Oikarinen.
Joku saattaa olla muodikas täysin tietämättään maatessaan kotisohvalla.
Hän on ollut ajamassa hiuksiansa ja sähkökatkon vuoksi homma on jäänyt kesken ja tuloksena on vain toiselta puolelta kalju pää.
Ja juuri sillä hetkellä Kaikukadulla on päätetty, että toiselta puolelta ajeltu pää on nyt sitten muotia ja kumautettu nuijalla pöytään päätöksen merkiksi.
Tavallinen tallaaja kiroilee sohvalla huonoa tuuria tietämättä olevansa juuri sillä hetkellä edelläkävijä muotimaailmassa. On se merkillistä.

Tänään kävellessäni kylään mietin onko esimerkiksi EU määritellyt sääntöjä ihmisten tervehtimisestä. Olisi helpompaa jos koko Euroopan alueella olisi yhteiset pelisäännöt koskien tervehtimistä.
Alkumatkasta ihmisiä tuli harvakseltaan vastaan ja tervehdin heitä sopivan hymyn kera. Lähestyessäni kylää vastaantulevien ihmisten määrä luonnollisesti kasvoi. Missä on se raja milloin tervehtiminen loppuu ?
Onko tiessä esimerkiksi keltainen viiva minkä jälkeen ei enää tarvitse tervehtiä ? Vai riippuuko se ihmismäärästä, tai millä tiheydellä heitä tulee vastaan. Puolen sekunnin välein tarkoittaa ei enää tervehtimistä.

Onko olemassa jotain yhteisiä sääntöjä. Onko päivystävä numero mistä voi asiaa tiedustella ja jos on niin onko päivystys ympärivuorokautista.

Painelin tänään ostoksille. Menin Dia markettiin sieltä löydän syötävän mitä en löydä pienemmistä puodeista. Toisin kuin valitettavasti Suomessa täällä on vielä pieniä yhden työntekijän puoteja jotka eivät ole jääneet ketjujen jalkoihin. Dia tosin on ketju, mutta onneksi myös pienemmät kaupat näyttävät pärjäävän.

En erityisesti tykkää asioida Diassa mutta välillä ei ole vaihtoehtoja. Tähän mennessä joka ainoa kerta siellä käydessäni sama nainen istuu kassalla. Muuten asia olisi minulle täysin yhdentekevää, mutta nainen on nauttinut aamupalaksi kilon sitruunoita raakana. Ei tietoakaan hymystä. Nainen muistuttaa erästä lipunmyyjää Bulgariassa. Tosin Bulgarian naisella oli tuuheat viikset. Yhteinen piirre kuitenkin on kuulantyöntäjää muistuttava vartalomalli.
Suu Dian naisella käy koko ajan. Kassalla ollessani en tiedä puhuuko minulle mutta enhän minä mitään ymmärrä.
Tiedä vaikka solvaa minua ja minun risupartaa tai epätasaisesti kasvavaa tukkaa.
Se ryökäle. Miksi se minua solvaa ? Mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt ?
Ehkä seuraavan kerran menen pitkät kalsarit jalassa ostoksille. Niin mitenkä sitten suu pannaan.

Espanja rakastaa sokeria. Sitä on ujutettu joka ikiseen paikkaan. Kumma ettei vaihtorahojenkin seassa anneta pari lusikallista.
Ostin natural jogurttia ja vasta mökilläni huomasin senkin sisältävän sokeria. Minä pöljänä ajattelin ettei siinä voi olla enkä tarkistanut.

Diasta riittää vielä yksi muistelma viime viikolta. Nuori tyttö oli ilmeisesti äitinsä kanssa ostoksilla. Lienee sanomattakin selvää, että tyttö oli kaupassa pitkät kalsarit jalassa ja litteä lätyskä kädessä joka vei kaiken hänen huomionsa.
Minä yritin päästä ohi likan näprätessä lätyskää. Jouduin oikein suuni avaamaan ja kohteliaasti sanomaan ” Perdon”. Ja pääsin ohi.
Mutta mutta näytelmä ei pääty tähän. Myöhemmin toisessa hyllyvälissä sama kalsariarmeijan jäsen taas seisoskelee KESKELLÄ kapeaa käytävää lätyskä kourassa zombie ilme kasvoillaan. Ja pohjoisen mies painelee taas takavasemmalta, eikä auta kenkien tömistely eikä kiroilu mielessä. Olisin halunnut karjaista suomenkielisen sanan joka myös alkaa PER…

Täällä eläinten keskellä minä olen pomo. Olen yksinvaltias. Voin lisätä huoletta ansioluettelooni, että kokemusta johtamisesta löytyy.
Eläimet seuraavat tekemisiäni herkeämättä. Mutta on sydäntä särkevää ymmärtää niiden seuraavan minua ainoastaan siitä syystä, että ne näkevät minut kävelevänä ruokakauhana. Niitä ei kiinnosta minun aatteet eikä hyvin valmistelemani luennot joita pidän niille joka ilta ennen auringonlaskua suurella tunteen palolla.
Ei synny keskustelua luennon päätyttyä, ei fanfaaria, ei huomionosoituksia, ei kannustavia sanoja. Vain ruokaa ne ajattelevat ja minä olen se kävelevä välinen joka saattaa ruuan ja ne yhteen.