Joulupukki, totta vai tarua

Johtuen joulukiireistä ja muista tekosyistä joulupukin haastattelu ilmestyy hieman suunniteltua myöhemmin.
Tämä on tärkeä haastattelu ja toivon, että se avaa ihmisten mieliä ymmärtämään ettei joulupukki ole satuolento. Yritän tuoda haastattelussa esiin sen stressin ja yksinäisyyden määrän mitä joulupukki joutuu kokemaan ympäri vuoden.

Hänellä on itsetunto ongelmia, kenellä ei olisi jos sinun ei uskottaisi olevan olemassa.

– Joulupukki miltä se tuntuu, että ihmiset kuvittelevat sinut satuhahmoksi ?
-Tiedätkö kukaan ei ole aiemmin kysynyt tuota. Sanon sen suoraan. Se tuntuu pahalta. Ikään kuin olisin näkymätön. Tai vain jouluisin olen olemassa jossain mielessä.
-Olen ymmärtänyt, että itseasiassa joulumuori on myytti ?
-Kyllä näin on. Ei ole joulumuoria. Sekin on ikävää, kun ihmiset sanovat ” vie muorille terveisiä”, mutta tyhjä ja kolkko koti odottaa minua.

Katsoessani joulupukkia ja hänen tyhjää katsettaan huomaan jotain tuttua. Siinä katseessa on samanlainen elämisen palon puute jota olen havainnut totaalisesti työelämään kyllästyneillä ihmisillä. Tunnen suurta sympatiaa tätä vanhaa miestä kohtaan jonka lattiat täyttyvät tyhjistä hernekeittopurkeista.

Vapaa-aikana joulupukki kirjoittelee runoja joita joskus lähettää tarjolle lehtiin. Tosin viimeisimmän runon saama kova palaute on toistaiseksi laittanut jäihin tämän harrastuksen. Joulupukki on ikuinen romantikko ja haaveilija.

Hän lukee hiljaisella äänellä runon jonka lähetti Mitäs me runoilijat lehden toimitukseen viime vuoden syyskuussa.
”Sinun syvät silmäsi katsoivat herkeämättä minuun. Samassa aika menettää merkityksensä. On vain se hetki sinä ja minä. Isot silmäsi availevat sieluni ovia. Olen voimaton edessäsi. Niin on aina ollut. Tämä hetki ei ole ikuista. Se kestää vain hetken. Haluaisin sen olevan ikuista. Ilman tuskaa ja ahdistusta. Vain me kaksi. Kosketus ja katse. Se riittää. Muuta ei tarvita. Olen hukkumassa sinuun. Ei kukaan voi pelastaa. Sinä varoitit minua. En halunnut uskoa. En olisi voinut vaikka olisin halunnut. Olen heikko edessäsi. Kukaan ei voi ymmärtää”.

Hän huokaisee syvään.
-Millaisen palautteen sait ?
– Vastauskirjeessä sanottiin sen olevan ”tekotaiteellista paskaa” ja kuulemma taiteilijanimeni joulupukki osoittaa mielikuvituksen puutetta.
– Koitko, että sait kaksi lyöntiä kerralla ?
Joulupukki on vaiti ja kääntää katseensa pois. Näen pöydällä pinon kuluneita kirjoja joiden sisältä inspiroi joulupukkia Ymmärrän mistä hän ammentaa tylsiä runojansa. Olen kohteliaasti kommentoimatta hänen runoaan millään tavalla.

-Haluaisitko kertoa hieman lapsuudestasi, missä vartuit ja millainen oli lapsuutesi ?
-Toki mielelläni. Lapsuuteni oli onnellista aikaa. Synnyin Pälkäneellä 8 henkiseen perheeseen kolmantena lapsena. Vanhempani olivat maanviljelijöitä joten kova fyysinen työ tuli jo lapsena tutuksi.
Kaikki sujui hyvin seitsemänteen ikävuoteen saakka kunnes jouluneuvoston jäsenet saapuivat.

– Jouluneuvoston jäsenet ? Voisitko kertoa lisää ?
-Jouluneuvosto on salassa toimiva neuvosto joka kiertää etsimässä sopivia henkilöitä seuraavaksi joulupukiksi, tontuiksi ja petteri punakuonoiksi. Minut valittiin ja perheelleni ei kerrottu mitään, minä vain katosin. He sanoivat, että minä olen valittu ja minun pitäisi olla ylpeä asemastani.
Alussa olinkin mutta pikkuhiljaa kyllästyin ja katkeroiduin. Vuosiensaatossa työmäärä on lisääntynyt rajusti. Johtuen monesta seikasta. Ihmismäärä maapallolla on lisääntynyt rajusti ja tontut ovat nykyään laiskoja.
– Eivätkö tontut enää paketoi lahjoja ahkerasti ?
– Se ei ole suurin ongelma vaan se ettei tontut enää seuraa ovatko lapset kilttejä vai tuhmia. Tontut eivät enää kurki ikkunoiden takana vaan kirjoittavat kaikista lapsista positiivisia raportteja. Sehän tarkoittaa sitä, että lahjoja on jaettavana paljon enemmän.
Vielä 60-luvulla tontut olivat ahkeria ja tarkkoja. Paljon lapsia jäi ilman lahjoja huonon käytöksen seurauksena ja totta kai minulla oli vähemmän työtä.

-Joulupukki miten näet tulevaisuutesi, miten pitkään jaksat vielä tehdä töitä ympäri vuoden ?
-Tämä on elinikäinen virka. Niin kauan kuin henki pihisee olen joulupukki. Joulupukit elävät keskimäärin 250 -vuotiaiksi, joten….huoh.
-On maailmanlaajuinen uskomus joulupukin asuvan korvatunturilla, mutta sekään ei pidä paikkaansa. Joulupukki missä olemme ?
-Olemme Kajaanissa, tarkemmin lohtajalla vanhan kaatopaikan takana metsässä. Vanhan kaatopaikan jäämistö muistuttaa hieman vaatimatonta tunturia.
-Ajaako kukaan joulupukin tai tonttujen asioita, kuulutko johonkin ammattiliittoon ?
-Kuuluin JKL:ään (joulupukkien keskusliitto) aikoinaan kun aloitin mutta luovuin siitä kalliiden maksujen takia. Nykyään olen YTK:n jäsen.

Minulla on raskas mieli kun jätän hyvästit joulupukille. Tuon esille hänen tarinansa henkeni uhalla.
Jouluneuvosto on salaseura jonka kanssa ei parane pelleillä. Julkaisen haastattelun ensimmäisen osan ja toivon sen avaavan ihmisten sydämiä. Jos joudun tämän julkaisun takia vaikeuksiin ja kenties katoan ikuisesti, muistiinpanoni löytyvät kiven alta. Sen punaisen talon takana olevan kiven alta. Sen kiven minkä vieressä on rikkinäinen olutpullo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.