Iiiiiiiih iiiiiih uuuuuuh uuuuuuuh ääääh…
Siihen jälleen heräsin. Aasi siellä karjui pihalla hullunkiilto siilmissä. Aamupalaa vailla. Nöin aikaisin. Eihän aurinko vielä ole edes noussut.
Avasin makuupussin vetoketjun ja samantien kylmä ilma hyökkäsi iholleni. Kiskoin jalkaani pitkätkalsarit ja päälleni pitkähihaisen aluspaidan.
Minulla oli vaikeuksia avata mökin ovi, koska Sam niminen koira röhnötti oven edessä. Sam on hellyydenkipeä hieman lihava ja mustan värinen.
Yksi aasi ja kaksi hevosta tuojottivat minua kävellessäni kohti aitaa. Tästä alkoi joka aamuinen aamupala rituaali joka sai eläimet joka kerta sekoamaan samaan tapaan. Kissat ja hevoset perässä räpelsin lukon auki ja kauhoin kauroja hevosille. Kummallekkin yksi kupillinen ja aasille puolikas.
Sitten tutut harhautukset ja melkein paskaan liukastuminen josta selvisin notkean lantioni ansiosta.
Ja aasin ruoka – astian asettaminen maahan jonka jälkeen tähystelin aasia. Aina sama ilmiö. Ensin se huutaa kuin olisi hammaslääkärissä ja sitten se katoaa kuin Katainen Brysseliin. Mutta siellä se seisoskeli oliivipuun vieressä iso ahteri minuun päin. Aloin epäilemään, että aasi piruuttaan huutaa aikaisin ja nyt vain hihittelee kavio turvan edessä. No viimeinkin aasi nöyrtyi ja pääsin ruokkimaan kissoja.
Senkin tein tottuneesti. Käsi ruokapussiin ja kourallinen per kissa. Kouran sisällön asettelin puussa olevaan metalliseen astiaan.
Sitten vuorossa kakan keräämistä. Sitä kertyi mukava kaunis kasa kottikärryyn, jonka työnsin salaiseen paikkaan. Koko operaation ajan Sam uskollisesti seurasi minun jokaista askelta ja elettä.
Vielä heinät, jotka asettelin kolmeen erilliseen kasaan ( jokaiselle oma ), mutta isot eläimet menivät kaikki samalle kasalle kinastelemaan.
Painelin päärakennukselle aikomuksenaan päästää pieni Lilly koira ulos omasta huoneestaan. Nyt oli aika aamulenkin. Mukaan liittyi vielä naapurin Angnus, säyseä ja kiltti mastiffi sekä Dam Samin äiti.
Viisikkona lähdimme kohti lähintä ” vuorta ” jonne joka aamu joukkoni johdatin.
Katselin Lillyn taaperrusta mietteliäänä. Mietin mitä sen päässä mahtui tänään liikkua. Viime viikolla se huijasi minua todenteolla. Se esitti sairasta pienä koiraa joka oli liian kipeä liikkumaan ja syömään. Minä hoivasin sitä ja kannoin pedin sänkyni viereen ja peitin poloisen lämpimällä viltillä. Luulin Lillyn tekevän kuolemaa niin surkealta se näytti.
Aanulla herättelin pikkuotuksen ja kyselin vointia. Näytti edelleen surkealta. Nostin sen pois pedistään ja sitten todellinen ovela luonne paljastui. Lilly venytteli takakinttujaan ja juoksi häntä heiluen ulos. Olin kuin halolla päähän lyöty. Tekikö se ryökäle sen tahallaan. Oliko se niin laskelmoiva, että tiesi pääsevänsä sisälle lämpöiseen teeskentelemällä kuolevaa. Tiesi heikon kohtani. Lilly on narttu. Toden totta. Mikä drama queen !
Hymähtelin muistellessani tapahtumaa. Viattoman näköinen pikku otus joka kuulostaa pieneltä porsaalta hengästyttyään, voikin olla varsin juonitteleva. Ylitämme pienen matalan joen jonka ylitse Lily sipsuttelee välillä katsoen minua ruskeilla silmillään kerjäten sylikyytiä. Heh heh naurahdan ei tule tapahtumaan.
Palattuamme ruokin nelikon tai kolmikon riippuen tilanteesta, onko naapurin Agnus hoidettavanani vai ei. Kuten arvata saattaa Lillylle ei kelpaa sama koiran ruoka kuin muille koirile vaan se haluaisi jotain hienonpaa ja parempaa jotain koireien kaviaaria. Mutta asia kun on niin ettei muuta ole tarjolla. Lilly ei varsinaisesti muistuta petoeläintä syodessään pikkunappuloita yksitellen hitaasti ja varovasti. Välillä se saattaa säikähtää metalliastiaa jos se liikahtaa. Mutta kuitenkin leikkii isoa koiraa hetkellä jolloin yhtyy muiden koirien haukkutuokioon.
Eläinten ruokkimisen jälkeen on viimeinkin minun vuoroni. Päivän paras hetki aamupala. Menen pieneen keittiöön joka on mökkini vieressä erillisessä rakennuksessa. Keitän maittavat kahvit mutteripannu keittimellä. Asettelen pöytäni ja tuolini kohtaan jota vuorien takaa ilmestyvät auringon säteet lämmittävät. Otan reilusti vuohenjogurttia johon lisään juoksevaa hunajaa. Paistan kananmuna banaani lettuja ja nautin aamiaisen leveä hymy kasvoilla. Päivän paras hetki minä ja eläimet mahat täynnä ja aurinko saavuttaa laakson.