Hiihtäessäni tunturiin oli toisessa kädessäni sauvan sijaan vaikeasti kannettava musta salkku. Salkku kolahti poroaitaan jolloin lukko petti ja salkusta hankeen tippui valtavasti muisiinpanovihkoja. Kiinnitin huomioni vihreäkantiseen vihkoon jonka sivuilta löysin muistiinpanot viiden vuoden takaisesta tapahtumasta.
Nuorena ja rohkeana olin onnistunut pääsemään kehonrakentajan asuntoon. Siellä sain tarkkailla tämän omalaatuisen ihmisryhmän yhden edustajan päivää.
Piilouduin kukkaruukun taakse josta oli hyvät näkymät joka suuntaan. Päässäni minulla oli vihreä hattu jonka ansiosta minua oli mahdoton huomata.
Kehonrakentajan aamu alkoi pullistelulla peilin edessä 2 kokoa liian pienissä uimahousuissa. Tätä kesti niin kauan, että meinasin jo kyllästyä ja luovtuttaa. Viimeinkin hän otti mittanauhan käteensä ja mittaili reisilihaksiaan sekä hauiksiansa. Oletin sen olevan jokapäiväinen toimenpide. Mittauksen jälkeen hän tuuletti kädet pystyssä huutaen ”JEEES”.
Sitten aamupalalle jonka yhteydessä hän teki muutaman rivakan hauiskäännön avovaimoillaan.
Sain sen käsityksen, että aamupala oli hyvin tärkeä ja se oli tarkasti valmistettu. Jokainen ruoka punnitaan pienellä gerbiileille tarkoitetulla vaa`alla. Ruokaa oli tehry kymmeneen eri purkkiin josta kehonrakentaja kauhoi sitä suuhunsa aakkosjärjestyksessä. Lopussa paljastuu virhe laskuissa, jonka seurauksena hän oli saanut 0,5 grammaa liian vähän proteiinia. Tästä seurasa pieni paniikki minkä aikana useampi ruoka vierailee nätillä pienellä puntarilla.
On aika lähteä kauppaan. Kehonrakentajan seurustellessa peilin kanssa käytän tilanteen hyväksi ja livahdan autoon piiloon.
Avovaimo hoitaa ajamisen jotta kehonrakentaja voi keskittyä kananmunien ja tonnikalan syömiseen. Hän ei halua kadottaa vaivalla hankkimaansa lihasmassaa. Kauppaan saavuttuaan pariskunta ottaa kahdet kärryt. Avovaimo työntää molempia kärryjä, kehonrakentajan kävellessä hieman taaempana energiaa säästäen illan harjoituksiin.
Tänään hän treenaa sitä lihasta jota kukaaen ei koskaan käytä eikä ole siitä ikinä kuullutkaan.
Toisen kärryn avovaimo lastaa täyteen kananmunia ja toiseen riisikakkuja ja tonnikalaa. Kehonrakentaja on huojentunut kun selviää, että kananmuna kärryyn mahtuu vielä 36 purkkia rahkaa.
Kassalla avovaimon pakatessa ostoksia kehonrakentaja suorittaa maksua pankkikortilla. Hän nostaa varovasti kättänsä enrgiaa säästäen ja näppäilee tunnusluvun. Kortin poistaminen tapahtuu toisella kädellä jotta täydellinen lihastasapaino säilyy kehossa.
Huokaisen äänen ihastuksesta nähdessäni kehonrakentajan toimintaa. Kaikki on niin tarkkaan harkittua. Jokainen askel on tarkkaan mietitty, ei yhtään ylimääräistä liikettä.
Kehonrakentaja istuutuu autoon varovasti ja harkiten. Avovaimo lastaa ostoksia autoon hieman tuskainen ilme kasvoillaa. Mitä lie hänen päässään liikkuu.
Avovaimo ravistelee proteiini juomaa kehonrakentajalle. Kehonrakentajalla on hiukan huolestunut ilme kasvoillaan onhan edellisestä ruokailusta kulunut jo 38 minuuttia.
Huolestunut ilme katoaa pian avovaimon syöttäessä häntä kuin pikkuvauvaa. Kehonrakentaja tuhisee onnellinen ilme kasvoillaan.
Kotiin saavuttuaan avovaimo avaa auton oven ja kehonrakentaja astelee pehmeät tossut jaloissaan kohti ulko – ovea.
Nyt on ilmeisesti aika valmistaa välipala. Hän odottaa keittiössä malttamattomana avovaimon saapumista. Viimeinkin hän saapuu kasvot punoittaen ja kädet venyneenä raskaista ruokakasseista. Kehonrakentaja keittää riisiä kaksi täyttä kattilaa joiden sekaan hän kumoaa lukemattoman määrän tonnikalapurkkeja. Kattiloista hän ahmii ruokaa valtavalla puisella kauhalla tai kouralla.
Pian kattilat ovat tyhjiä ja kehonrakentaja valmistautuu harjoituksiin. Iso reppu täyteen purkkeja ja purnukoita. Jalkaan reisilihaksia hyväilevät college housut. Ylävartaloa koristaa hihaton paita.
Hän sanoo avovaimolleen menevänsä pyörällä. Seuraa hetken hiljaisuus kunnes hän purskahtaa nauruun. Avovaimon kasvoilta päättelen, että samaa vitsiä on kerrottu ennenkin.
Loppu osa vihkosta on repeytynyt.