Maisterin matkassa

Olin pari päivää Trevelez nimisessä kylässä Sierra Nevadan luonnonpuistossa upeiden vuorten keskellä. Samassa refugiossa yöpyi Javi jolle myös vuoret ovat suuri intohimo. Niinpä kävimme eilen vuorilla. Meillä ei ollut kengissä minkäänlaisia jääpiikkejä ja paikoitellen ilman niitä nouseminen oli suoraansanottuna pelottavaa. Jopa vaikeampia paikkoja kuin kesareissullani Alpeilla. Muutamia muita vuorenvalloittajia oli myös liikkeellä ja he kutsuivat meitä locos. Kieltämättä piikit kengissä olisivat tuoneet tietynlaista varmuutta.
Lisäilen tähän kuvia reissusta jos siinä onnistun.

Nyt olen Nerjassa. Viehättävä paikka ja turisteja tähän aikaan vähän liikkeellä joten rannalla on tilaa oleskella ja upottaa kuivat kantapäät meriveden pehmentämään hiekkaan.
Voisin kirjoittaa erään tarinan tai saattaa se olla tottakin. Tapahtui eräässä hostellissa Nerjassa.
Hän käveli rivakasti vessaan. Hänellä oli kova hätä. Nyt oli tosi kyseessä. Toimituksen räjäytettyään pöntöön hän alkoi etsimään valkoista paperia jolla viimeistellä suoritus. Ensin rauhallisesti, kohta hätääntyen hän etsi paperia. Katse oikealle ja vasemmalla, lopuksi selän taakse. Ei mitään missään. Taskujen kopelointia. Voisiko kartasta olla apua. Materiaali ei ole suotuisa. Liian liukas. Nopea vilkaisu jalkoihin. Ei sukkia. Ei apua sieltäkään. Tässä vaiheessa kylmä hiki tavoittaa hänen otsansa. Vaihtoehdot käyvät vähiin.
Hän sulkee silmänsä ja kuvittelee kaiken olevan vain pahaa unta. Hetken päästä silmänsä avattuaan tilanne on edelleen sama.
Mies kiroilee mielessään sitä saksalaista joka kävi tuhlaamassa kaiken paperin ennen häntä.
Hän vaipuu epätoivoon ja miettii onko tämä hänen kohtalonsa. Kuolema vessanpöntöllä housut kintuissa.
Mielessään hän näkee lehtien ostikot jotka kirkuvat suurin kirjaimin ” MUUMIO LÖYDETTY PÖNTÖLTÄ” POLIISI ETSII SAKSALAISTA WC PAPERI VARASTA”.

Makkaratikut. Me tiedämme mihin niitä käytetään. Tämäkään ei liene uusi keksintö, mutta enpä ole sitä aiemmin todistanut. Rauhallisella kapealla kadulla Nerjassa törmäsin 800 hengen Japanilaisen ryhmään. Hetken luulin olleeni keskellä uuden Hobit elokuvan kuvauksia, mutta Japanilaiset ne vain joukolla ryntäili. Asia ei sinäänsä ollut muuten erikoinen, mutta he olivat varustautuneet makkaratikuilla. Kyllä ihmeelliseltä se kuulostaa mutta näin se oli. Sen todistin omin silmin.

Mutta eivät ne onnettomat ymmärtäneet mitä sinne tikun päähän laitetaan. Ne poloiset olivat liimanneet kamerat tikkujen päähän ja huitoivat niillä taivasta kohti kuin tehden loitsuja. Meinasin kyllä opastaa heitä tikkujen oikeaan käyttöön, mutta arvioin tilanteen liian vaaralliseksi ja pakenin paikalta sandaalit paukkuen. Katsoin vielä taakseni ja näin Japanilaisten miekkailevan keskenään makkaratiluilla.
Ihmettelen aina mistä ihmeestä he aina ilmestyvät. Ensin on pelkkää tyhjää (kuin alkurjähdys ensin vain tyhjää ja sitten rytisee ) ei mitään ja sitten nurkan takaa niitä tulee ja tulee eikä loppua näy.
Kuinka monta ihmistä onkaan vuosien saatossa jäänyt heidän uhriksi. Tallautunut litteäksi joukon jalkoihin ja huuhtoutunut sateen mukana lähimpään kaivoon. Kirjanpitoon merkitty kadonneeksi vaikka todellisuus on paljon karmeampi. Sitä olisi jollakin syytä tutkia.

Kohtaamisen jälkeen harhailin pitkin Nerjan katuja kuin ajatus kansanedustajan päässä. Täysin väärässä paikassa.
Mietin samalla uutista, jonka luin kotimaastani. Uutisessa kerrottiin Lapissa olevan työvoimapulan. Minulla on siihen välitön ratkaisu. Arkadianmäellä tarvitaan 200 osaajaa välittömästi. Nykyiset tyhjäpäät voitaisiin lähettää Siperiaan.. korjaan Lappiin paikkamaan huutavaa työvoimapulaa. Kaikki siinä voittaisi. Paitsi lappilaiset yrittäjät.

Onhan Suomessa kohistu syövoimapulasta jo pitkään. Muutama esimerkki työhaastattelusta ja työpaikkailmoituksesta.

TYÖPAIKKAILMOITUS

Haemme uuninpesijää
Töitä tarjolla 20 h vuodessa
Hakijalta vaadimme yli kolmen vuoden kokemusta uunien pesemisestä
sekä puhtaat kädet
Toivomme hakijan olevan nöyrä, avoin, reilu, risto reipas, dynaaminen, idearikas, asiallinen
tiimityöskentelijä, oma-alotteinen, vahva, upea, hohdokas, virheetön
Kielivaatimukset Venäjä, Norja, Inarin Saame, Muinais Islanti
Erikoistoive toivomme, että hakijalla on PEACE tatuointi VASEMMASSA olkapäässä
Työ alkaa heti kun uuni on likainen

TYÖHAASTATTELU
-Päivää
-Päivää
-Haette oven kahvojen kiilloittajan paikkaa ?
-Kyllä
-Hakemuksessanne kerrotte tulevanne kaikkien kanssa toimeen ?
– Kyllä pitää paikkansa
-Tarkoitatteko kaikkien savolaisten vai kaikkien maailman ihmisten kanssa ?
-Tarkoitan kaikkien maailman ihmisten
-Myös Kim Jong-unin kanssa ?
-Kyllä myös hänen. Olin kaksi vuotta sitten häneen tupareissa ja meillä oli hyvin hauskaa. Pelasimme mm. peliä kukaa saa painaa isoa punaista nappia
-Miten kuvailisitte omaa luonnettasi
-Olen rohkea, itsenäinen, monipuolinen, hosumaton, määrätietoinen, tietoinen, eloisa, iloinen, naurava, urheilullinen
-Harrastan joogaa, zumbaa, rumbaa, gumbaa ja teen paljon vapaaehtoistöitä. Viime kuussa olimme ryhmäni kanssa pelastamassa Australiassa harvinaista kastematolajia. Laji uhkaa kuolla sukupuuttoon.
-Hmm mitäs kieliä hallitsette ?
-Viro, Venäjä, Japani, kaikki Kiinan murteet, kaikki Afrikan heimokielet ja alkeet Englannista
-Mutta ette hallitse savumerkkien tekoa ?
– Valitettavasti vain alkeet
-Aivan juuri se on keskeinen taito mitä toivomme hakijalta
-Mutta me palaamme asiaan ja soittelen teille ellen hukkaa numeroanne

Kalenterin mukaan vuosi on jälleen vaihtumassa. Joka vuosi sama homma.
Olen saanut faksin joka tuli minulle kysymättä ja täysin yllättäen. Siinä kerrotaan, että EU:ssa on päätettyä aloittaa vuodet nollasta ensivuodesta alkaen.
Hieno juttu ! Viimeinkin ne sätkynuket tekevät jotain palkkansa eteen. Ensivuosi taitaa sitten olla vuosi yksi.
Saman faksin kääntöpuolella kerrottiin seuraavan vuoden olevan unelmien toteutumisvuosi. Miten mahtava uutinen. Kaikki pitkään jahdatut unelmat toteutuvat. Vielä on päivä aikaa unelmoida.

Oikein hyvää tulevaa vuotta, olkoon se vielä parempi kuin edellinen.
Kohti unelmia mars !

Aikoinaan vain pultsarit käyttivät julkisesti pelkkiä pitkiä kalsareita. Pultsareiden kalsarit olivat yleensä niin väljät, että persvako sai nauttia auringon säteistä.
Mutta nykyisen nuoret naiset ja tytöt käyttävät myös pitkiä kalsareita julkisesti tosin 3 kokoa liian pieniä jotka uppoutuvat persvakoon. Tämä ilmiö taitaa olla ainakin euroopanlaajuinen. Ahterin koolla ei näytä olevan mitään väliä kun se sullotaan kalsareihin ja kylille vaan.
Onhan minullakin pitkät kalsarit mukana. Voisin olla muodikas ja esiintyä ne jalassa kylän raitilla. Mutta ne taitaa olla sitä pultsari mallia mutta mukavat ne on jalassa.

Tästä tulikin mieleen miten lie muotivillitykset saavat alkunsa. Mikä on se virallinen toimisto missä se päätös tehdään ja missä se sijaitsee. Sehän voi olla missä vain
Se toimisto voi olla vaikka Kaikukadulla Kajaanissa. Hämäyksen vuoksi ikkunassa lukee Insinööritoimisto Oikarinen.
Joku saattaa olla muodikas täysin tietämättään maatessaan kotisohvalla.
Hän on ollut ajamassa hiuksiansa ja sähkökatkon vuoksi homma on jäänyt kesken ja tuloksena on vain toiselta puolelta kalju pää.
Ja juuri sillä hetkellä Kaikukadulla on päätetty, että toiselta puolelta ajeltu pää on nyt sitten muotia ja kumautettu nuijalla pöytään päätöksen merkiksi.
Tavallinen tallaaja kiroilee sohvalla huonoa tuuria tietämättä olevansa juuri sillä hetkellä edelläkävijä muotimaailmassa. On se merkillistä.

Tänään kävellessäni kylään mietin onko esimerkiksi EU määritellyt sääntöjä ihmisten tervehtimisestä. Olisi helpompaa jos koko Euroopan alueella olisi yhteiset pelisäännöt koskien tervehtimistä.
Alkumatkasta ihmisiä tuli harvakseltaan vastaan ja tervehdin heitä sopivan hymyn kera. Lähestyessäni kylää vastaantulevien ihmisten määrä luonnollisesti kasvoi. Missä on se raja milloin tervehtiminen loppuu ?
Onko tiessä esimerkiksi keltainen viiva minkä jälkeen ei enää tarvitse tervehtiä ? Vai riippuuko se ihmismäärästä, tai millä tiheydellä heitä tulee vastaan. Puolen sekunnin välein tarkoittaa ei enää tervehtimistä.

Onko olemassa jotain yhteisiä sääntöjä. Onko päivystävä numero mistä voi asiaa tiedustella ja jos on niin onko päivystys ympärivuorokautista.

Painelin tänään ostoksille. Menin Dia markettiin sieltä löydän syötävän mitä en löydä pienemmistä puodeista. Toisin kuin valitettavasti Suomessa täällä on vielä pieniä yhden työntekijän puoteja jotka eivät ole jääneet ketjujen jalkoihin. Dia tosin on ketju, mutta onneksi myös pienemmät kaupat näyttävät pärjäävän.

En erityisesti tykkää asioida Diassa mutta välillä ei ole vaihtoehtoja. Tähän mennessä joka ainoa kerta siellä käydessäni sama nainen istuu kassalla. Muuten asia olisi minulle täysin yhdentekevää, mutta nainen on nauttinut aamupalaksi kilon sitruunoita raakana. Ei tietoakaan hymystä. Nainen muistuttaa erästä lipunmyyjää Bulgariassa. Tosin Bulgarian naisella oli tuuheat viikset. Yhteinen piirre kuitenkin on kuulantyöntäjää muistuttava vartalomalli.
Suu Dian naisella käy koko ajan. Kassalla ollessani en tiedä puhuuko minulle mutta enhän minä mitään ymmärrä.
Tiedä vaikka solvaa minua ja minun risupartaa tai epätasaisesti kasvavaa tukkaa.
Se ryökäle. Miksi se minua solvaa ? Mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt ?
Ehkä seuraavan kerran menen pitkät kalsarit jalassa ostoksille. Niin mitenkä sitten suu pannaan.

Espanja rakastaa sokeria. Sitä on ujutettu joka ikiseen paikkaan. Kumma ettei vaihtorahojenkin seassa anneta pari lusikallista.
Ostin natural jogurttia ja vasta mökilläni huomasin senkin sisältävän sokeria. Minä pöljänä ajattelin ettei siinä voi olla enkä tarkistanut.

Diasta riittää vielä yksi muistelma viime viikolta. Nuori tyttö oli ilmeisesti äitinsä kanssa ostoksilla. Lienee sanomattakin selvää, että tyttö oli kaupassa pitkät kalsarit jalassa ja litteä lätyskä kädessä joka vei kaiken hänen huomionsa.
Minä yritin päästä ohi likan näprätessä lätyskää. Jouduin oikein suuni avaamaan ja kohteliaasti sanomaan ” Perdon”. Ja pääsin ohi.
Mutta mutta näytelmä ei pääty tähän. Myöhemmin toisessa hyllyvälissä sama kalsariarmeijan jäsen taas seisoskelee KESKELLÄ kapeaa käytävää lätyskä kourassa zombie ilme kasvoillaan. Ja pohjoisen mies painelee taas takavasemmalta, eikä auta kenkien tömistely eikä kiroilu mielessä. Olisin halunnut karjaista suomenkielisen sanan joka myös alkaa PER…

Täällä eläinten keskellä minä olen pomo. Olen yksinvaltias. Voin lisätä huoletta ansioluettelooni, että kokemusta johtamisesta löytyy.
Eläimet seuraavat tekemisiäni herkeämättä. Mutta on sydäntä särkevää ymmärtää niiden seuraavan minua ainoastaan siitä syystä, että ne näkevät minut kävelevänä ruokakauhana. Niitä ei kiinnosta minun aatteet eikä hyvin valmistelemani luennot joita pidän niille joka ilta ennen auringonlaskua suurella tunteen palolla.
Ei synny keskustelua luennon päätyttyä, ei fanfaaria, ei huomionosoituksia, ei kannustavia sanoja. Vain ruokaa ne ajattelevat ja minä olen se kävelevä välinen joka saattaa ruuan ja ne yhteen.

Oliko eilinen omassa seurassa saatu hervoton naurukohtaus ensimmäinen merkki tai oire maisteri matkailijan esiin pilkistävästä mökkihöperyydestä.
Nautin monipuolista aamupalaani auringosta nauttien ruokaa suusta syytäen pienempiä ja isompia murusia. Karvisen värinen kissa istuskeli pöydän vieressä myöskin auringosta nauttien ja aivan yllättäen hänen eteensä laskeutui suhteellisen suuri murunen kissan kokoon nähden. Se tuli kuin manulle illallinen. Kesti pitkään ennen kuin Algodonalesin Karvinen nappasi sen suuhunsa, siis kesti pitkään hänen tajuta suunnaton onni mikä häntä kohtasi.

Tämä sai minut nauramaan erittäin äänekkäästi. Niin mahtavasti, että vedet valuivat silmistä ja kahvi läiskyi yli korkean kupin laitojen. Onko se sitten merkki höperyydestä vai mistä lie.

Ei tarvinnut tänä jouluna rasittaa selkää lumitöillä. Sen verran olen kuullut, että vähälumiset joulut eivät ole täälläpäin harvinaisuus. Siitä syystä lumikolaa ei varastosta löytynyt etsiessäni sitä kaiken varalta.

Minulla menee täällä päivät sekaisin joten en muista oliko se eilen vai sitä edellinen päivä käydessäni kylällä ihmettelemässä.
Toden totta se päättyikin ihmettelyyn. Törmäsin uusiseelantilaiseen seikkailijaan jolla oli mielenkiintoista kerrottavaa. Hän oli aikamatkaaja. Uuden Seelannin Marty Mcfly jakoi minulle pari tapahtumaa jostain tulevaisuudesta.
Hän oli salaperäinen ja poistui paikalta yhtä nopeasti kuin saapuikin. Hän väitti nimekseen Dick Head. Mr Headin kulkuneuvo oli ruosteinen ja luultavasti katsastamaton Toyota Corolla. Hän väitti aikamatkaavansa sillä kulkuneuvolla.

Dick oli käynyt aikamatkalla Suomessa. Aikamoinen sattuma ajattelin, kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Hän oli saapunut Mouhijärven kirkkoon ja raottanut ovea ja nauhoittanut kasettinauhurilla seuraavaa:

– Tahdotko sinä Uolevi Ensio Ryhänen ottaa tämän Samsung 3004 X ABC Ultra Hyper Super V8 1.0 älypuhelimen kumppaniksesi selailla, näpytellä ja tuijottaa häntä niin, että menetätte ryhtinne kunnes uudempi versio ilmestyy markkinoille ?
– Kyllä tahdon
– Voitte nyt laittaa älypuhelimenne taskuun jossa se säteilee ja tuhoaa loputkin siittiönne.

Dick Head paineli vessaan jonka seinällä oli isoin kirjaimin kirjoitettu:

VESSASSA KÄYMISEN OHJEET:
Muista laskea housut ennen tehtäväsi suorittamista
Muista laittaa puhelin pöydälle
Anna puhelimen olla pöydällä
Älä edes vilkuile puhelinta vaan keskity suorittamiseen
Pyyhi tarvittavat kohteet suorittamisen jälkeen
Huom. Älä käytä puhelinta paperiteline on oikealla puolellasi
Kohteet pyyhittyäsi nosta housut ja anna puhelimen edelleen olla pöydällä
Pese kädet ja jätä puhelin rauhaan
Kuivaa kädet paperiin ei puhelimeen
Nyt voit ottaa puhelimen pöydältä ja onnitella itseäsi hyvästä suorittamisesta
Muista pahoitella ystävääsi kun olit hetken aikaa tavoittamattomissa.

Kirjoitin ylös enemmänkin tapahtumia tulevaisuudesta, mutta huonoksi onnekseni aasi söi vihkoni ja samalla muistiinpanoni. Joudun odottamaan huomiseen jolloin saan muistiinpanoni takaisin, tosin hieman eri muodossa. Toivon ettei teksti ole täyttä paskaa.

Kaksi yötä jouluun laskin ihan itse äsken. Taitaa tulla lumeton joulu siltä ainakin tällä hetkellä näyttää.
Näin pohjoisen ihmisen näkökulmasta lumi ja kova pakkanen tekevät oikean joulutunnelman. Mietin miten voisin sytyttää jouluisen tunnelman sisälleni.
Mieleeni tuli kaunis laulu varpunen jouluaamuna. Katsoessani aasia sen mököttäessä puun vieressä. Kuvittelin sen hennoksi varpuseksi.
Aasi jouluaamuna:

Lantakasa on jo peittänyt liejun pihamaalla.
Juoma – amme jäätynyt yöpakkasessa.
Aasinen pienoinen syönyt heinäkasasen.
Juoma -amme jäätynyt yöpakkasessa.

Pienen mökin portailla oli talonvahti.
Tule aasi kömpien ota porkkana multa.
Talonvahti on koditon, aasiseni onneton
Älä enää mökötä ota porkkana multa.

En mä ole, talonvahtiseni, aasi tästä maasta
olen isoveljesi tuli aasilandiasta.
Porkkanan multaisen jonka annoit aasille
oli mauton ja pahan hajuinen.

Aasi se on hassu eläin. Löysin videon jossa aasi availee ääntänsä.
Tähän ääneen herään yleensä joka aamu klo 7.45.

Ei ole tarvetta herätyskellolle. Illemmalla sama ääni kajahtaa ilmoille suurin piirtein ruoka – aikaan. Ei minun mutta heidän. Joskus näyttää, että hevoset ovat kyllästyneet tuohon ääneen. Sen verran tympääntyneen näköisinä aasia katsovat. Kasvot pitkänä. Ehkä se on aasin vastaisku koska hevoset eivät kohtele aasia kovin suotuisasti. Aasi kun on kolmikon pienin ainakin jos kehon kokonaiskokoa katsotaan.
Mutta jos vertaillaan roikkuvaa heijaria jalkojen välissä aasia on ylivoimainen voittaja.
Aasin löntystellessä ja kolmannen jalan laahatessa lähes maata kylmät väreet kulkevat pitkin selkää. Tunnen sillä hetkellä sääliä aasitammoja kohtaan.

Joskus epäilen, että hevoset pilailevat kustannuksellani. Kerran lantaa lapioidessani toinen hevosista tuli vierelleni ihmettelemään samalla kääntäen ahterinsa minuun päin. Hevonen nosti häntää ja päästi kaasut ilmoille vaimean äänen kera.
Hölmistyneenä yritin hakea katsekontaktia hevoseen, kunnes myös toinen hevonen löntysteli paikalle. Hevonen nosti häntänsä, mutta ei tarjonnutkaan kaasuhoitoa vaan antoi tulla näytteen kanssa. Puuttui vain kavioiden lyönti yhteen, sekä paskainen nauru päälle (kirjaimellisesti). Taisi olla joululahja ja terveiset samassa paketissa.

Katse kohti tulevaa. Luultavasti lähden täältä tammikuun alussa ja suuntaan rannikolle, kenties Nerjaan tai Grandaan. Sierra Nevadan luonnonpuistoa en voi jättää väliin. Talvi asettaa tietenkin hieman rajoituksia vaeltamiseen ja telttailuun.

HYVÄÄ JA KAUNISTA JOULUA ! 🙂

Miten vahva onkaan musiikin voima. Kesällä vaeltaessani alpeilla haeskelin mielessäni tätä kaunista säveltä. Se oli vielä varsin tuore silloin joten ei se ollut vielä ehtinyt iskeytyä syvälle mieleeni. Minulla kun ei ole moderneja laitteita joilla voisin musiikkia kuunnella missä vain joudun turvautumaan hyräilyyn ja kaivamaan mielestäni tuttuja ja sinne tallennettuja sävelmiä.

Musiikin voima piilee sen herättämissä voimakkaissa tunteissa. Se voi toimia eräänlaisena aikakoneena. Jokin tietty musiikki voi heittää mielen monien vuosien päähän ja tuntuu aivan kuin olisit keskellä sitä tapahtumaa.
Yllä olevan linkin musiikki saa minut aina pysähtymään. Kuin kulkisin jostakin portista toiseen ulottuvuuteen.

Miten hienoa onkaan ajaa yksin autolla kesäyöllä tai pimeällä talvella pientä hiljaista tietä ja kuunnella musiikkia ehkäpä jonkun mielestä liian lujalla volyymilla. Ajelehtia vain haaveissa ja antaa musiikin viedä.

Adrian von Ziegler on taitava nuori säveltäjä jolla on erityinen lahja. Hänen taiteeseen suosittelen tutustumaan.

Olen aikeissa perustaa kiireettömien ihmisten yhdistyksen. Minä olen kiireetön ihminen. Minulla ei ole kiire mihinkään. Kiireettömyys tai kiire on valinta kysymys. Jos olet kiireinen se on oma valintasi.
Olen oppinut paljon kiireisiltä ihmisiltä. Heitä seuraamalla tiedän miten EN halua elää.
Joskus kiireiset ihmiset sanovat ettei heillä ole aikaa lukea kirjoja, ei ole aikaa istua kivellä vihko ja kynä kourassa. Ei ole aikaa koska ovat valinneet niin.

Edellinen paikkani Host oli hyvä esimerkki ”kiireisestä” ihmisestä. Häneltä opin mm. Miten ei hoitaa eläimiä
Miten ei kasvattaa lasta
Miten ei ajaa autoa
Miten ei järjestää asioita/elämää

Kaiken hän vetosi kiireeseen. Mutta ei hän kyennyt näkemään itse luoneensa olosuhteet joissa eli. Maailma on juuri sellainen joksi sen luot.
Minä pidän yksinkertaisesta ja kiireettömästä elämästä. Ne ovatkin oikeistaan sama asia. Tai toinen johtaa toiseen.
Kiireettömyys luo joutilaisuutta, joka on avain luovuuden pohjattomaan lähteeseen.
Minulla on se avain taskussa. Parempi laittaa se kaulaan etten vaan hukkaa sitä.

Miksi suotta monimutkaistaa elämää. Miksi ei pitäisi asioita yksinkertaisina. Tällöin myös kiire katoaa.
Moderni ihminen voisi ajatella APUA en ehdi tänään ulkoilemaan, koska pitää mennä kuntosalille. Ratkaisu voisi olla mene ulos vedä leukoja puunoksassa, punnerra maassa, keksi itse käytä mielikuvitusta. Kiipeile puissa, paini naapurin kanssa tai karhujen.
Hulluttele et tarvitse ohjatta Zumba jumppaa. Ole lapsi jälleen, katso miten he leikkivät ja hulluttelevat. Ole oman metsäsi tarzan tai jane. Karju lujaa ja kutsu eläimiä 🙂

Terveisin
Kiireettömien ihmisten RY: puheenjohtaja

Muutamaan päivään ei ole tapahtunut mitään erityistä. Suurin saavutukseni lienee pääni lyöminen rajusti katon tukipilariin joka on erittäin matalalla. Iskun voimasta olin pakotettu kierimään maassa ja kiroilemaan voimakkaasti.
Samankaltainen tilanne sattui Bulgariassa reilu kolme vuotta sitten. Samoin seurauksin. Päänahka auki. No aurinko sen parantaa eikä siinä sen vakavampaa.

Pään lyöminen on niin turhauttavaa. Sattuu kovasti muttei ole ketään jota syyttää. Ei tiedä kenellä karjuisi tai ketä syyttäisi. Päätin syyttää hallitusta ja yhteiskuntaa.
Aurinkoa on piisannut reippaasti koko viikon. Lämpötila on juuri sopiva päivisin 20 asteen tietämillä. Tänään tein pyöräretken Zaharaan. Miellyttävä pieni kylä joka sijaitsee kauniin järven rannalla jyrkällä kukkulalla. Järvet ovat todellakin harvinaisia täällä.
Minulla oli eilen ja tänään yksi koira lisää hoidettavana. Naapurissa alempana asuvan Englantilaispariskunta pyysi minua ruokkimaan koiransa heidän ollessa poissa viikonlopun. Sain työstä palkkioksi suklaalevyn. Mielestäni onnistunut vaihtokauppa.

Olen tässä mietiskellyt miltä tuntuisi olla kokonainen vuosi ilman ainuttakaan ihmiskontaktia. En ota kantaa miten se käytännössä tapahtuisi, kunhan mietin. Onhan oma seura aina parempi kuin huono muiden seura. Mahtaisiko sitä tulla vuodessa epäluuloiseksi ja kyttäisi puiden takana piilossa korvat höröllään jos näkisi muita ihmisiä pitkän tauon jälkeen. Vai menisikö puhua pulpattamaan niin ettei loppua tulisi.

Se vielä unohtui mainita. Koirat tuuppaavat seuraamaan minua joka paikkaan koko ajan. Tänään lähtiessäni retkelle sama tietenkin toistui. Poljin lujaa karkuun ja ajattelin niiden löytävän kotiin kuten ennenkin. Takaisin tullessa naapuri heilutteli kättä, että hänellä on täällä yksi koirasi. Mitä hänen espanjastaan selvää sain oli paikallinen poliisi tuonut sen hänelle. Moni asia jäi epäselväksi mutta otin koiran mukaani ja vein kotiin.

Tänään kuokkiessani maata muistui mieleeni eräs tapahtuma menneisyydestä. Olin suorittamassa työharjoittelua unelmien toteuttamistoistossa. Järjestellessäni arkistoholvia kuulin seuraavanlaisen tapahtuman.

– Päivää, onko tämä unelmien toteuttamistoimisto ?
– Hyvää päivää herra. Kyllä on. Kuinka voin auttaa ?
– Haluaisin irtautua työelämästä ja asua metsän keskellä.
– Selvä viereisessä huoneessa löytyy asiantuntija.
– Selvä kiitos

KOP KOP

– Sisään
– Päivää. Minua pyydettiin tulemaan tänne. Haaveilen metsän keskellä asumisesta ilman häiriötekijöitä palkkatöistä.
– Päivää herra olette oikeassa huoneessa.
– Onko tämä lopullinen tavoitteenne vai hetkellinen mielenhäiriö ?
– Ilman muuta lopullinen
– Selvä. Haluatteko lisätä unelmaanne vielä jotain ?
– Hmm mietitäänpäs kaunis vaimo olisi toiveissa.
– Olisiko vaimon suhteen lisää toiveita ?
– Mietitäänpäs hetki. Joo aivan. Mutkaton luonne olisi toiveissa.
– Mutkaton luonne. Jaahas. Tämä on vaikea pala. Teen parhaani, mutta en lupaa mitään. Emme mekään mahdottomiin pysty.
– Vai niin. No minäpä menen sitten kaupungin toiseen unelmien toteutustoimistoon.
– Hyvä herra, rauhoittukaa toki. Me kyllä toteutamme unelmasi. Käymme oitis toimeen.
– Mutta lapsia emme voi luvata sen asian joudutte hoitamaan itse.
– Sen ymmärrän. Tiedän miten se tapahtuu. Olkaa huoleti.
– Olkaa hyvä herra ja täyttäkää tämä lomake huolellisesti. Voimme sitten ryhtyä toteuttamaan unelmaanne.
– Voi kuinka jännittävää tämä on.

En tiedä miten miehelle kävi tai miten unelman toteutus onnistui.
Erän toinenkin kummallinen tilanne palautui mieleeni. Silloin olin pankissa harjoittelemassa. Olin jäänyt holviin lukkojen taakse ja todistin seuraavaa tapahtumaa paikallisessa pankissa.

– Päivää
– Hyvää päivää
– Tulin anomaan lainaa nöyrästi lakki kourassa
– No niinpä näkyy. Kertokaa toki enemmän ?
– Olen aikeissa perustaa yrityksen, joka valmistaa ja myy vasemman käden puutarhahanskoja.
– Vain vasemman käden ?
– Kyllä
– Vain puutarhahanskoja ?
– Kyllä
– Saako hanskoja käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen ?
– Ei missään tapauksessa !
– Miten voitte olla varma mihin tarkoitukseen asiakas käyttää hanskaa ?
– Vaadin asiakasta allekirjoittamaan sopimuksen jonka lisäksi teemme tarkastuksia asiakkaan kotiin.
– Ymmärrän, ymmärrän
– Mitä arvioisitte vuotuiseksi myynniksi ?
– 3 hanskaa vuodessa.
– Paljonko rahaa toivoisitte ?
– 150 000 euroa
– Kuulostaa kohtuulliselta
– Näinä päivinä tarvitsemme kaltaisianne yrittäjiä. Myönnän lainan ilman muuta. Rahat ovat tilillänne maanantaina.
– Aiotteko aloittaa hanskojen valmistuksen välittömästi.
– En suinkaan. Lähden maanantaina vuodeksi kiertämään maailmaa.
– Aivan. Täytyyhän yrittäjänkin lomailla.

Jos muistan oikein pankinjohtaja irtisanottiin seuraavalla viikolla. En muista enää syytä.

Viime päivinä aurinko on hellinyt minua. Olen saanut kasvoni punaiseksi mitä harvemmin on tapahtunut joulukuussa. Nyt olen vain eläinten seurassa. Isäntäperhe lähti toiselle asunnolleen aamulla. Nyt voin vaikka pöydällä hyppiä jos siltä tuntuu, mutta vielä ei ole tuntunut.

Aamuni alaa kahden hevosen ja yhden aasin ruokinnalla ja tallien puhdistamisella. Samalla ruokin myös kissat ja koirat. Sen jälkeen itse päätän mitä teen ja miten paljon. Hieman on kukkien ja kasvien kastelua riippuen ilmasta. Tänään nypin rikkaruohoja ja istutin muutaman kasvin ja pensaan.

Päivällä kävin kylässä ostamassa jääkaapin täyteen ruokaa. Löysin pienestä puodista maukasta paikallista vuohen jogurttia. Sain isäntäperheeltä rahaa ruokaan. Se on mielestäni hyvä käytäntö. Voin itse valita mitä ostan. Päivisin on ollut mukavan lämpöistä 20 asteen hujakoilla, mutta yöt ovat viileitä. Lämpötila vois laskea alle nollan. Lämmin ilman vaihtuu välittömästi auringon laskiessa.
Olen joulun täällä itseni seurassa. Se tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus. Joulu ilman luntakin vielä. Saa nähdä iskeekö koti-ikävä.

Kyllä Suomessa ollaan onnekkaita neljästä täysin erilaisesta vuoden ajasta. Miten upeita ne onkaan. Varsin kaukana pohjoisessa jossa vielä on kunnon talvet kovine pakkasineen ja syvine hankineen.

No nytpä olen ollut ilman paitaa joulukuussa ulkona. En muista sitä enenen tapahtuneen. Housut on kyllä vielä pysynyt jalassa tai shortsit. Tänään rapsuttaessani aasia korvan takaa muistinkin miten paljon ne siitä nauttivat. oikein kunnolla kun hieroo niin aasia pää kieppuu puolelta toiselle. Hevoset katselivat kateellisena vieressä pienine korvineen.

Eläinten kanssa on antoisaa ja rentouttavaa työskennellä varsinkin jos niitä ei ole liian paljon. Eläimet ovat paljon loogisempia kuin ihmiset. Ne elävät vaistojen varassa yksinkertaista elämää. Ne ovat herkkiä aistimaan. Ne aistivat mielialasi.
Niiden kanssa ei tarvitse keskustella riittää, että on lähellä ja läsnä. Tietenkin ne odottavat enimmäkseen minua vain sen takia, että saavat ravintoa.